Aikaisempien finanssikriisien syntyminen johtui suurelta osin tiedon leviämisen hitaudesta. Huono viestintä ja alhainen markkinoiden läpinäkyvyys tarkoittivat, että tieto pysyi pitkään vain harvojen käsissä. Monet riskit saattoivat kertyä järjestelmän sisällä vuosikausia, kun suurin osa markkinaosapuolista ei ollut niistä tietoisia. Kun ongelmat lopulta paljastuivat, markkinat eivät ehtineet reagoida ajoissa, paniikki levisi nopeasti ja lopulta kehittyi systeemiseksi kriisiksi. Nykyinen ympäristö on täysin erilainen. Älypuhelimet, internet ja reaaliaikaiset uutiset mahdollistavat tiedon leviämisen lähes välittömästi ympäri maailmaa. Makrotaloustiedot, politiikan muutokset ja markkinahintojen vaihtelut voidaan havaita markkinoilla sekunneissa. Monet paikalliset riskit ehtivät reagoida markkinoilla ennen kuin ne ehtivät laajentua. Tästä näkökulmasta perinteiset, tiedon viiveeseen perustuvat finanssikriisit ovat todellakin vaikeampia muodostua. Mutta asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Tiedon lisääntyminen ei tarkoita ymmärryksen lisääntymistä. Kun tiedon leviämisen nopeus on erittäin korkea, markkinat altistuvat helpommin melulle. Totuuden ja valheellisen tiedon sekoittuminen sekä tunteiden nopea leviämien johtavat usein liioiteltuihin markkinareaktioihin. Lyhytaikainen paniikki, keskittynyt myyntiaalto ja likviditeetin äkillinen supistuminen ovat nykymarkkinoilla jopa yleisempiä. Vuoden 2020 pandemian alku oli tyypillinen esimerkki. Yhdysvaltain osakemarkkinat laukaisevat neljä kertaa sulkemisen vain kuukauden sisällä. Talouden perusasiat eivät romahtaneet muutamassa viikossa, vaan markkinat muodostivat nopeasti yhtenäisen paniikin intensiivisen tiedon vyöryn alla. Kun kaikki reagoivat samoin, markkinoiden vaihtelut voimistuvat äärimmäisiksi. Syvemmät ongelmat johtuvat itse finanssijärjestelmän monimutkaistumisesta. Vuoden 2008 finanssi...